Tämä kesä oli täysi yllätys vesiekologian kannalta. Ei ollut sinilevää kuin pieni tujaus. Ei ollut viherlevää vesi sakeanaan. Oli kirkasta vettä, näkösyvyyttä parhaimmillaan pituuteni verran - YKSI METRI JA SEITSEMÄNKYMMENTÄ SENTTIÄ.
Se oli ihmeellistä, kun odotimme ihan muuta.
Mutta mitä järvessä kasvoi? Karvalehteä ja rihmalevää pulleita lauttoja.
Olikin se alkukesän suunnitelma viedä karvalehteä kotipuutarhaan. Kun Janette sitä auliisti keräsi aina kun kerkisi, autoni perässä oli muutama muovilaatikko, joihin kasvuston sujautin.
Koin kasvun ihmeen ilman säkkilannoitteita. Koin kesän, jolloin olin kasteluletkun päässä vain kaksi kertaa, mitä nyt muutaman kerran käytin kastelukannua, kun aikaisemmin on saanut lutrata veden kanssa jatkuvasti. Säästyi vettä, säästyi rahaa. Ja mikä tuotto!
Karvalehti kasvuston juurella teki sen, että maa pysyi kosteana ja kasvit alkoivat kasvaa silmissä. Hentoiset pavut vahvistuivat parissa päivässä, sipuleista tuli melkoisia köllyköitä ja entäs valkosipulit? Ei tervempää ja vahvempaa kasvustoa ole ollut koskaan.
Ei ollut kasvia, joka tästä kasvilisäyksestä olisi pahaa tykännyt.
Nyt karvalehti on painumassa pohjamutiin ja siitä seuraa tietysti lisää lietettä pohjalle, hapettomuutta ja vapautuvaa fosforia ja typpeä veteen. Mutta tuo käänne veden näkösyvyydessä? Siitä nyt voidaankin esittää monenlaisia arvailuja.
Terve viherleväkasvusto on eläinplanktonin ruokaa. Viime kesänä sitä oli yllin kyllin. Näkösyvyyttä oli pahimmillaan vain viisitoista senttiä. Vihreää oli suorastaan sakeanaan.
Söikö eläinplankton levän? Siksikö sitä ei tälle kesälle riittänyt?
Vai nappasivatko karvalehdet ja rihmalevät vapautuneet ravinteet ja pörhistyivät kasvu-
kilpasille tänä kesänä? Ei vielä tiedetä.
Eläinplankton on pikkukalojen evästä. Pikkukalat ovat isompien kalojen evästä. On mielenkiintoista seurata luonnon kokonaisuutta. Sitä kautta alkaa miettimään, mitä oikein voi tehdä ja mitä on parasta olla tekemättä.
Mutta se viistoluotaus. Mitä se on?
Viistoluotauksen tavoitteena on selvittää esim. järven soveltuvuus nuottaukseen ja löytää ne syvännealueet, joissa kalat yleensä talven tullen parveilevat. Kalatalouskeskuksen Petri Rannikon kautta löysimme nuoren miehen, joka souti ja souti tuntikausia ihan yksinään. Lopputulemana oli kartta, jonka kanssa nyt mennään eteenpäin. Meillä on siis suunnitelma nuotata tänä syksynä, jos kalat parveutuvat. Tähän saimme kaupungin avustuksen. Kiitos hyvästä päätöksestä.
Kun nyt useamman vuoden hoitokalastamme, järven kalatasapaino muuttuu. 98 % särkikaloja voikin muuttua ihan muuksi. On monia keinoja päästä hyvään lopputulokseen. Nyt on muotoutumassa suunnitelma, mitä vieheitä Luolalanjärvellä aletaan käyttää paremman tulevaisuuden luomiseksi.
Jos me ihmiset yritämme yhdessä, kyllä luonto tulee mukaan. Liity ProLuolalanjärven jäseneksi ja ole auttamassa kotijärveä kuntoon. Liittymisohjeet löydät täältä kotisivulta www.proluolalanjarvi.com.
Comments