Tällä nimenomaisella lähteen etsimismatkalla, 17. elokuuta tutkin rumpuja Armonlaaksontien alla. Ei se vesi tuosta kovin vilkkaasti juokse, lepätkin lepäävät osin veden varassa. Siinä siltarummun kupeessa nenäni aisti kuitenkin puhtaan veden tuoksun.
Onpa se kummallista, järven selkä ja rantamat kuitenkin sinivihreän levämössön peitossa?
Kömmin siltarummun luota levähdyspenkille ja pohdin itsekseni, että nyt jäi kyllä Viluluodon lähde löytämättä - pitää kysyä vanhoilta. Tuskin tämä ajatus oli sanoiksi pukeutunut, kun katseeni siirtyi hiukan vasemmalle, paikkaan, jossa lepät muodostivat kuin holvin alapuolellaan olevan vesialueen ylle.
Siinä se lintuemo taas oli poikasineen. Siinähän olitte jo edelliselläkin järvikierroksella. Katsonpa vähän tarkemmin. Aloin rauhallisesti hivuttautua kohti vesialuetta. Emo poikasineen lehahti kuitenkin lentoon. Minä sen sijaan nauliuduin paikoilleni. Kaiken levämössön joukossa poreili kirkas vesi. Muistelin, mitä fammu oli sanonut: "Se lähde oli ihan siinä järven rannalla".
Sydämen täytti ilo, niin iso kuin ihmisen mieli. Olin löytänyt lähteen. Onko tämä Viluluodon lähde? Onko tässä järvessä useampikin lähde?
Comments