Kesän leppeät tuulet ovat hyväilleet Luolalanjärven luontopolulla kulkevia. Haukiprofessori Jukka Laine kertoi kerran ohimennen, että kalat käyvät pyydykseen parhaiten, kun tuuli tulee lounaasta. Hänen loistava kalaonnensa perustuu siis tarkkaan tietoon ja varmasti myös taitoon.
Nyt on Luolalanjärvestä katiskaan pullahtanut pulskia ruutanoita ja voi, se tieto ei olekaan onni vaan harmi. Kun järvessä on särkien lisäksi suutareita ja ruutanoita ja kenties vielä lahnojakin, kyllä se tietää taas leväkesää, kun kalat pönkivät pohjaa. Näkösyvyys onkin alkanut hiipua, vaikka vielä juhannusviikolla sitä oli yli metrin ja toukokuussa lähes puolitoista metriä.
Viime viikolla sain otteen siihen keltaiseen töhnään, joka ympäröi nauhamaisena lähes koko Luolalanjärveä. Keltainen on siitepölyä, joka jossakin vaiheessa haiskahtaa sangen tympeältä, sanoisinko miltei kuin kanankakalta. Kuplivan siitepölyn alta löytyy limaista vihreää ahdinpartaa, rihmalevää (Cladophora glomerata). Viherahdinparta kasvaa partamaisina kasvustoina vesirajassa. Lähellä vedenpintaa se makaa tiiviisti kivipintojen päällä, syvemmällä muodostuu yhtenäisiä mattoja. Viherahdinparta viihtyy parhaiten ravinteikkaissa vesissä.
Kun sitä keltaista kuplivaa koskee haravalla, saakin saman tien melkoisen saaliin, kilokaupalla painavan mytyn, jossa alimpana rehottaa kuin pientä kuusimaista kasvustoa. Tämä on karvalehti (Ceratophyllum demersum), vapaasti pinnan alla keijuva juureton, rehevöityneiden vesien uposkasvi, joka imee ravintoa lehdillään. Sen varret ovat ohuita, rentoja ja haarovia. Parhaiten se viihtyy sameissa vesissä, kaukana virtapaikoista.
Tutkimusmatkani tuloksena totean, että käsissäni on mitä parhainta lannoitetta ja samalla myöskin katetta, jota voi hyödyntää mm. puutarhassa. Kasvuston keräämiseen ei mene kuin
hetki, mutta myöhemmin osoittautuu, että se on hupaa - auringonpaisteessa näyttävästä
mytystä ei parissa päivässä jää jäljellä muuta kuin ohut harso. Rohkenen koettaa sitä kuitenkin
viljelyksilleni - toimii se ainakin maanparantajana. Jos sen päälle nakkaisi multaa, ehkä se
säilöisi paremmin kosteutta alleen ja vähentäisi siten kastelukertoja. Pääsisi itse vähemmällä
ja tulisi säästettyä vettä.
Jos löytyisi keinoja kerätä tuota kasvustoa vuosittain runsaita määriä, ravinteiden määrä järvessä vähenisi. Pikkuhiljaa tosin, mutta kuitenkin. Haastaisikohan naantalilaiset puutarhanpitäjät ammentamaan ravinteita omaan kotipuutarhaansa? Olisihan se ekologisempaa kuin hakea kaupasta teollisesti valmistettu lannoitesäkki. Tutkitusti vesi ja
siten myös tämä kasvusto jää raskasmetallien osalta kirkkaasti alle suositusrajan.
Comments