Vuoden 1960 kieppeillä Juurikassokeri Oy, jota Juusoksi kutsuttiin, aloitti säännöstellä veden kulkua Luolalanjärvestä. Säännöstelyä varten rakennettiin Ruonanojan pato, koska vettä tarvittiin syyskesän juurikkaan pesuja varten.
Pesuvedet ja juurikkaan päät ohjautuivat putkistoja pitkin laskeutusaltaisiin. Olikin ihan tunnettu juttu, että Naantalissa haisi mädäntyneelle pitkät tovit juurikaspesujen jälkeen. Talvi sitten taittoi hajuhaitat.
Nyt eletään vuotta 2021 ja meillä on pato edelleen, vaikka toimet Sokerin altailla on lakkautettu jo vuonna 1991.
Tänä kesänä koittaa kuitenkin vapaus kaloille tulla ja mennä järvestä mereen ja merestä järveen. Pato puretaan ja siihen tilalle tulee pohjapato, joka mahdollistaa kalan kulun. On onnellinen sattuma, jos nyt sattumia onkaan, että padon purkuun tarvittavat luvat on
haettu ja saatu samoihin aikoihin kuin järven kunnostus starttasi. Mahtavatko sitten esim. mateet löytää uintireittinsä takaisin Luolalanjärveen?
On nimittäin sellaista varmaa tietoa, että pikkupojat silloin 50-luvun alussa menivät talvella Luolalanjärven jäälle makailemaan. Hyvin kun sattui, sieltä järvikasvien välistä saattoi joskus tulla taivasta kurkistelemaan mateen mötikkä. Kun pojat sen äkkäsivät, kalikka kolahti jäähän ja made saattoi parhaassa tapauksessa pökertyä. Sitten pojat vain nopeasti jäähän reikää tekemään, jotta vonkale saataisiin ylös ennen kuin se tulisi tajuihinsa. Piisasi siinä sitten riemua kylläkseen, kun kalaa kuljetettiin kotiintuliaisiksi.
Tähän mennessä Luolalanjärven koekalastuksissa on saatu sen seitsemää sorttia: haukia, haukia, haukia, pienempiä ja isompia, jopa neljän kilon painoisia, mutta kaikilla niillä on kovin pieni pää. Vanhat tekijät sanovat, että hauella on nälkä, jos sen pää on pieni. On sitten tullut näytille myös pari ahventa, ruutana, lahna ja joitakin suutareita ja siinä se sitten olikin. Ihan ehtaa särkeä ei toistaiseksi ole nähty, mutta asia selvinnee paremmin elokuussa, jolloin on koekalastukset Nordic-verkoilla.
Nordicissa on erilaisia silmäkokoja viidestä millistä viiteenkymmeneen. Kalat punnitaan gramman tarkkuudella ja lajitellaan koon ja lajin mukaan. Tästä kaikesta tehdään kirjanpito, joka rekisteröidään sähköisessä muodossa tietokantaan. Näin tarkan selvityksen perusteella
tietokantaa apuna käyttäen päästään arvioimaan kalaston kokonais- ja lajikohtaista määrää koko järvessä.
Niille, jotka ovat kalastuksesta kiinnostuneita koittaakin nyt aika tulla mukaan järvensuojeluyhdistykseen. Siellä nimittäin yhdessä päätetään, ryhdytäänkö järveen oikein istuttamaan kaloja ja minkälaisiahan kaloja ne sitten olisivat? Jännittävää on nähdä, miltä kalasto näyttää muutaman vuoden kuluttua, kun kalat ovat saaneet vapaasti matkailla meren ja järven välillä. Hoitokalastuksia se sitten varmasti tietää.
Tänä talvena ainakin pohjan olosuhteet näyttivät suotuisilta kalojen kannalta. Pohjasedimentti oli yllättävän hapekasta, vihertävää kasviperäistä ainesta useamman kymmenen senttiä ja sen joukossa oli surviaissääsken toukkia. Tutkijat kertoivat, että tällainen on harvinaista ylirehevissä järvissä. Näytteenotto kertoi muutakin mukavaa: fosforiluvut kolmessa eri puolilta järveä otetussa näytteessä olivat maltilliset. Näitä asioita analysoidaan parhaillaan tarkemmin.
Comments