Elettiin jo syys-lokakuun vaihdetta. Tuli aika jättää muistutus Varsinais-Suomen liittoon.
Emme tehneet muistutusta vaan ehdotuksen Luolalanjärven ja sen ympäristön luonnonarvojen ja -varojen säilyttämiseksi. Määräaika siinsi jo silmissämme ja tuli turkasen kiire kysyä yhteistyökumppaneita mukaan, mutta iloiseksi yllätykseksemme allekirjoittajiksi tuli useita yhdistyksiä.
Samoihin aikoihin saimme kaupungilta luvan raivata Viluluodossa sähkölinjan alla olevaa pusikkoa. Viimeiset raivaukset tehtiin, kun maassa oli jo lunta. Kaikkien nähtävänä on nyt
kolmen rakennuksen rauniot. Lähinnä lähteen levähdyspaikkaa oli Viluluodon terveyslähteen rakennus, joka rakennettiin kaupungin varoin v. 1837. Rakennusta, mm. tanssisalonkia muutettiin vielä v. 1860, vain kolme vuotta ennen Nunnaniemen kylpylän rakentamista. Muutos ei ollut soittajille mieluinen: bassoa varten piti tehdä reikä kattoon.
Sähkölinjatolpasta katsottuna lännen puolella lienevät 1700-luvun lopulla rakennetun Kaivohuoneen perustat ja tolpan itäpuolella vaunuvajan & tallin perustat. V. 1876 rakennukset myytiin kolmelle eri henkilölle ja jäljelle jäi siis vain perustukset.
Oli herttaista videoida silminnäkijöiden kertomuksia, miltä nuo perustukset näyttivät sata vuotta myöhemmin 1970-luvulla, ennen Armonlaaksontien rakentamista. Lapset niissä leikkivät ja kauempana lähteestä, rantapuitten katveessa oli aivan erityinen paikka kotileikeille.
Viluluoto oli ollut aikoinaan k a n s a n p u i s t o . Ilmankos sillä oli ollut niin tenhoava vaikutus heti ensi käynnillä, ilmankos kaareutuvarunkoiset männyt ylempänä kummulla olivat humisseet, että katso nyt tyttö tarkkaan ympärillesi, tämä ei olekaan mikään ihan tavallinen paikka!
Olimme ymmärtäneet August Mannerheimin v. 1840 piirtämän Nådendals Hälsokälla -
piirroksen ja varamaanmittari K. A. Rehnbergin v. 1893 piirtämän kartan nähtyämme, että pala varhaisinta Naantalin t e r v e y s v e s i- ja k y l p y l ä h i s t o r i a a oli haudattuna kumpujen alle tai siirretty lähes tyystin pois näkyviltä. Viluluodon lukuisat kuopatkin olivat löytäneet selityksensä. Niistä oli kaivettu mutaa Nunnaniemen kylpylän hoitoihin ja tietysti järven pohjasta sinistä savea savihierontoihin. Mutaa oli viety niin paljon, että asia oli ollut virallisesti jo kaupungin päättäjien käsittelyssä ja siitä määrättiin silloiseen aikaan rapsakat sakot.
Pikku kaivohuoneet sotkivat pahasti ihmisten ajatuksia, eikä voitu ymmärtää, että aikaisemmilla vuosisadoilla vanha kaupunki ei ollut vielä nykyisen veroinen, mutta Viluluoto kuhisi jo aatelisia, korkea-arvoisia upseereita ja ulkomaisia vieraita, jotka tulivat sinne terveyttänsä vaalimaan. Voidaankin täydellä syyllä sanoa, että Viluluodon lähde ja sen ympärille kehittynyt liiketoiminta pelasti naantalilaiset aikoinaan pakkomuutolta Turkuun.
Commentaires